Toronto Islands ja Pride

Taas on hetki vierähtänyt Torontossa asustellessa. Viime viikonloppuna ryhmämme vietti superviikonloppua Toronton edustalla olevalla Ward’s Islandilla sekä Pride-kulkueessa!

Launtain ohjelmassa oli siis visiitti Ward’s Islandille, joka kuuluu Toronto Islands – saariryhmään. Kyseiselle saarelle pääsee matkustamaan lautalla Harbourfrontista. Mukaan paikallisiksi oppaiksi lähtivät Felicia ja hänen kämppiksensä Mallory. Matka kestää noin vartin, eli suurinpiirtein saman verran kuin lauttamatka Kauppatorilta Suomenlinnaan. Muutenkin Toronto Islands – saariryhmä vaikuttaa monella tavoin samanlaiselta kuin Suomenlinna, tosin Toronton siluetti on lautasta katsoen varsin mahtipontinen Helsinkiin verrattuna. Saarelta löytyy kahvila, ranta ja puistoja.

Piknik saarella

Toronto Islands – saariryhmään kuuluu muitakin saaria, joista suosituin on nimeltään Centre Island (kanadalainen kirjoitusasu on muuten pääosin brittityyliä, eli esim. “centre, colour, theatre…”, vaikka sanat äännetäänkin amerikanenglannilla. Hämmentävää? Jep.) Paikalliset oppaamme kuitenkin neuvoivat suosimaan Ward’s Islandia, sillä Centre Island tuppaa varsinkin aurinkoisina viikonloppuina olemaan melkoinen turistirysä. Toisaalta Centre Islandilta löytyy enemmän nähtävää, kuten esimerkiksi huvipuisto Centreville Amusement Park sekä pienlentokenttä. Kaikki saaret ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, joten jos Toronto Islandilla haluaa viettää koko päivän, voi halutessaan käydä niistä läpi vaikka kaikki.


Sunnuntain ohjelmassa olikin jotain aivan muuta, kun suomea puhuva kanadalaisystävämme/vaihtoalumni Davin kutsui meidät mukaan marssimaan työpaikkansa Canadian Opera Companyn kanssa Pride-paraatiin. Toronton priden kokoluokka on aivan totaalisen eri Helsinkiin verrattuna, ja moni paikallinen hypetti jo etukäteen, kuinka mahtava tuo kokemus tulisi olemaan, kun kerroin marssivani paraatissa. Loppujen lopuksi paraatiin marssimaan lähtivät vain minä ja Noora, kun kaksi kalea päätti jänistää viime hetkellä, ja tyytyä paraatin katseluun sivusta. Näin jälkikäteen voin kyllä ehdottomasti todeta, että parempi päätös olisi ollut osallistua paraatiin 😉

Kuvassa viimeistä kertaa nähtävillä aurinkolasit, jotka hukkuivat jonnekin paraatin sekaan 🙁
Puolikkaat Janina ja Noora odottamassa paraatin alkua. Valitettavasti tää on oikeesti paras kuva mitä meistä on tuolta paraatista

Hieman ennen paraatin alkua meinasi kuitenkin meitäkin alkaa kaduttaa, kun emme meinanneet millään löytää paikkaa, jossa meidän yrityksemme olisi pitänyt olla. Marsimme Canadian Opera Companylle oli määrätty paikka osakkeesta C, jota emme löytäneet mistään. Vaikka kyseessä olikin melko pieni porukka, ehkäpä noin parikymmentä ihmistä, oli liikkuminen silti haastavaa ihmismassan seassa, ja lopulta päätimme vain jäädä tarkoituksella väärälle paikalle. Asiaa ei helpottanut se, että aurinko paahtoi täydellä teholla, ja odottelu ennen marsimaan pääsyä kesti kaksi tuntia.

Kaikki murheet kuitenkin unohtuivat, kun letka vihdoin liikahti eteenpäin ja pääsimme marssimaan. Ihmisiä oli kerääntynyt kaduille hurraamaan aivan valtava määrä – pieni googlettelu kertoi että osallistujia olisi ollut yli miljoona. Itse kävely kesti noin tunnin, mutta tuntui että olin jossain endorfiinihuuruissa, ja aika hujahti aivan tajuttoman nopeasti. Hurraava ihmismassa jatkui koko reitin läpi aivan alusta loppuun saakka. Moni oli myös kerääntynyt rakennusten katoille ja parvekkeille katsomaan paraatia. Kulkue jatkui iltaan saakka ja olimmekin onnekkaita päätyessämme väärään paikkaan, sillä olimme kulkueen etupäässä. Loppupään osallistujilla oli edessään moninkertainen odottelu meihin verrattuna. Toisaalta, kun tv:stä näytettiin suoraa lähetystä, vielä viimeisetkin marssijat näyttivät iloitsevansa paraatista täydellä sydämellä.

Ei mikään pieni paraati

Yhden asian, minkä Torontossa huomaa heti, on se, että täällä monimuotoisuus on todella runsasta, ja se näkyy niin Pride-kulkueessa, kuin aamulla metrossakin. Kaikkien oletetaan ulkomuodosta riippumatta olevan lähtökohtaisesti kanadalaisia. ”Where are you from?” kyselyt kysellään yleensä vasta silloin, jos henkilö itse kertoo olevansa muualta, eikä esimerkiksi ulkonäön tai aksentin perusteella. Tämä on sellainen asia, jota toivoisin Suomeenkin lisää.

Hyvää Pride-kuukautta, mutta kohdataan kaikki ihmiset ihmisinä koko vuoden ympäri 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *