Kanadaan saapumisen jälkeen ryhmämme suuntasi kaledonisteille perinteiseen tapaan roadtripille paikallisen kaleryhmän (Hart House Finnish Exchange) johdolla. Kaleja kuskaamaan lähtivät kanadalaiset Felicia sekä Jaimi. Matkalle lähdettiin Hart Housessa pidetyn lounaan jälkeen, ja ensimmäisenä kohteena oli Kanadan ryhmän puheenjohtajan Timin kesämökki Prince Edward Countyssa – huom! Siis nimenomaan siellä piirikunnassa, eikä Prince Edwardin saarella, jonne on Torontosta matkaa vaivaiset 1700 kilometriä.
Mökillä vastassamme oli Timin ja hänen vaimonsa lisäksi i h a n a Louie-koira sekä muutama Hart House Finnish Exchange – ohjelmaan aikaisempina vuosina osallistunut alumni. Mökillä seuraamme liittyi myös vihdoin seitsemäs kale Henri, joka oli koulutöiden vuoksi päässyt matkaan vasta muita myöhemmin. Aikaa vietettiin muun muassa viinitilalla, pyöräretkellä, sekä Ontario-järven rannalla, jossa eräs hieman koiriin vinksahtanut kale (minä) sai rauhassa remuta Louien kanssa.
Kaikille tiedoksi: Louie on hyvä poika
Mökiltä matka jatkui Montrealiin, jossa mukaan matkaan
liittyivät kanadalaiset Kennedy ja Jasmine. Montrealissa ryhmämme pääsi yllättämään sekä kylmä sää, että Airbnb-asunto, jonka ovea ei saanutkaan lukittua, ja joka johti lopulta yölliseen muuttoon toiseen asuntoon. Taustaltaselvittely tuotti myös melkoisia yllätyksiä, kun asunnon omistajan googlettelu paljastikin kyseessä olevan Montrealin asuntomarkkinoita hallitseva moguli, joka omisti alueelta yli 100 asuntoa, ja joka oli jopa päätynyt artikkeliin airbnb-markkinoiden ongelmallisuudesta Montrealista. Päädyimme kaikki yhteisymmärrykseen siitä, että asialla täytyi olla kanadalainen mafioso. Lopulta asiat kuitenkin kääntyivät parhain päin, uusi asunto saatiin varattua keskellä yötäkin, ja pääsimme lopulta näkemään myös paikallisia nähtävyyksiä.
Pääsimme ihastelemaan myös maisemia, kun kanadalaiset veivät meidät yllätyspatikoinnille Mont Royaliin. Vaikka matkanteko itsessään ei ollut hiostavassa säässä kovinkaan miellyttävää, unohtuivat kaikki matkan aikana päästetyt ärräpäät, kun pääsimme vihdoin huipulle ja näimme kaupungin ylhäältä käsin. Kanadalaiset hostimme tiedustelivat meiltä myös moneen otteeseen, vaikuttaako Montreal meidän mielestämme “eurooppalaiselta kaupungilta” – mitä tuo nyt sitten ikinä tarkoittaakaan.
Montrealista matka jatkui luonnollisesti Kanadan pääkaupunkiin Ottawaan, jossa pääsimme muun muassa vierailulle Kanadan Suomen suurlähetystöön. Ottawassa matkaan liittyi vielä yksi kanadalainen lisää, Lisa. Pieniltä takaiskuilta ei tälläkään pysähdyksellä vältytty, kun yksi kanadan edustajista sairastui kesken matkan, vieläpä yöpyessämme jaetussa kahdeksan hengen hostel-huoneessa. Onneksi muut matkalaiset pysyivät terveenä ja pian myös Felicia (tuttavallisemmin Fellu), oli takaisin tolpillaan.
Ottawan pysähdyksellä pääsimme nauttimaan myös Kennedyn tuttavaperheen järjestämästä grilli-illasta. Toinen mieleenpainuva nähtävyys oli Broadhead-panimokierros, josta kaikki saivat matkamuistoiksi omat tuopit, jotka osoittautuivat varsin käteviksi Campus Co-Op:n taloihin muuttaessamme (tästä lisää myöhemmin). Tarkoituksenamme oli myös vierailla parlamentissa, mutta pienen aikataulusekoilun vuoksi tämä jäi välistä (lue: myöhästyimme kierrokselta 20 minuuttia).
Matkamme päättyi Torontoon – tarkemmin sanottuna North Yorkin Ikeaan, josta kävimme ostamassa itse kullekin tarpeellisia tarvikkeita Campus Co-Op-huoneisiimme. Kaiken kaikkiaan roadtrip oli ikimuistoinen kokemus, jota jokainen kale tulee varmasti muistelemaan vielä keinutuolissakin.
Matkaterveisin,
Janina