Heippa, kirjoitan tänään siitä, miten julkine liikenne toimii Toronton alueella. Liikun siis itse joka päivä sekä metrolla että bussilla reilun tunnin matkan yhteen suuntaan töiden takia, joten jo ihan työmatkojen takia tulee julkisia käytettyä melko lailla. Töistä sain myös idean tehdä tästä postauksesta pienen aapisen, sen verran olen täällä nyt aakkostanut nimittäin laskuja :DD
A
Aikataulut – hieman löyhempi käsite kuin Suomessa. Näitä et muuten sitten painettuina löydä mistään: vain harvoilla bussipysäkeillä tai -asemilla on painettuja aikatauluja, ja metron näyttöruutukin toimii lähinnä sää- ja uutistiedottimena.
B
Bound – valitse kulkuvälineesi suunnaksi north/east/south/westbound sen mukaan mihin ilmansuuntaan olet menossa.
Bussi – ruuhkien kannalta epäluotettavin kulkuväline. Muuten toimii suhteellisen samalla tavalla kuin suomessa. Suurin ero on se, että suurimmasta osasta busseja ei löydy suomalaisille tuttuja stop-nappeja, vaan bussi pysäytetään narusta vetämällä. Bussi pysähtyy aina, jos pysäkillä on joku, eikä bussille tarvitse siis erikseen heiluttaa kättä. Bussit kantavat myös mukanaan ritilää, johon mahtuu kaksi pyörää. Tämän keksinnön toivoisin saapuvan Suomeen mahdollisimman pian.
C
Collector Booth – jokaisella metro- ja juna-asemalla oleva koppi, jossa on työntekijä jatkuvasti päivystämässä. Jos huomaat vaikkapa unohtaneesi Preston kotiin, voi Collector Boothista ostaa kolikoilla lipun. Samoin GTA pass näytetään kyseiselle työntekijälle.
E
Emergency – pientä turvallisuusbisnes-pelonlietsontaa löytyy monesta paikkaa. Asemilla on paljon “emergency” – nappeja ja kylttejä, joissa pyydetään raportoimaan epäilyttävästä toiminnasta henkilökunnalle. Metrovaunusta myös löytyy emergency-vipuja, -tarroja ja -nappeja. Joskus näitä hätänappuloita löytyy myös varsin kummallisista paikoista, kuten puistoista ja jopa yliopiston kampuksilta (???). Toronton julkinen liikenne on kuitenkin tähän mennessä vaikuttanut hyvinkin turvalliselta, vaikka toki matkustajia on laidasta laitaan.
G
GO – juna- ja bussilinjoja, jotka ovat tarkoitettu hieman pidempien matkojen matkustamiseen (esimerkiksi Torontosta Hamiltoniin tai Bramptoniin). Näillä linjoilla on käytössä oma lippunsa, eikä esimerkiksi Preston montly pass käy niillä liikkumiseen.
GTA – helposti sotkettavissa samannimiseen räiskintäpeliin. Lyhenne tulee kuitenkin sanoista “Greater Toronto Area”, johon kuuluvat Toronto (yllätys) sekä 25 ympäröivää kaupunkia. Julkisessa liikenteessä alueella kuitenkin tarkoitetaan Torontoa, Mississaugaa, Bramptonia ja Yorkia.
GTA Pass – passityyppi, joka on voimassa maanantaista sunnuntaiyöhön, ja jolla pääsee matkustamaan rajattomasti GTA:n alueella. Passi maksaa 64,95 CAD per viikko, ja sen voi ostaa tiettyjen asemien collector bootheista. Epäkäytännöllisen passista tekee se, että se ei ole millään tavalla yhteydessä Presto – järjestelmään (ulkopuolinen voi vain kummastella tätä aivopierua) ja siksi sillä ei voi myöskään esim. avata metroaseman portteja, vaan sisään päästäkseen passi on käytävä näyttämässä collector boothissa. Bussissa passi näytetään puolestaan kuljettajalle, ratikassa ei kenellekään (mikä tuntuu hieman hämmentävältä, sillä kaikki muut lipputyypit tulee leimata ratikkaan astuessa). GTA-Passi on monelle paikalliselle melko tuntematon, eikä sitä juurikaan markkinoida.
H
Hintataso – kuukausiliput (passit) ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta kertaliput puolestaan hieman halvempia. Satunnainen matkustelu tulee siis halvemmaksi, mutta jokapäiväinen reissaaminen taas kalliimmaksi.
I
Illegal entry – syvällä kokemuksen rintaäänellä voin todeta, että näiden kanssa täytyy olla tarkkana. Kyseessä on siis metro- ja juna-asemilla olevat ovet, jotka on tarkoitettu vain poistuville asiakkaille, ja joiden käytöstä voi saada 500 dollarin sakon. Asiaa ei helpota se, että näiden ovien läheisyydessä ei ole juurikaan mitään opasteita tai varoitusmerkkejä, ainoastaan pieni huomatus “illegal entry”. Erehtyessäsi käyttämään tällaista ovea voit olla varma, että saat collector boothista kimppuusi erittäin vihaisen työntekijän. Paras tapa selvitä tästä tilanteesta on pelata turrekortti ja vannoa henkeen ja vereen, että seuraavalla kerralla huomaat tuon hemmetin “illegal entry” – kyltin.
K
Kuulutukset – puhun työssäni ihmisten kanssa jatkuvasti puhelimessa, mutta silti aina, kun kuulen kuulutuksia julkisissa, tuntuu kuin kuuntelisin hepreaa. Saat siis leikkiä arvausleikkiä: onko kulkuvälineesi a) myöhässä b) jättämässä vuoron välistä c) poikkeusreitillä d) jotain muuta.
M
Metro – Toronton metrolinjasto on hyvinkin niukka kaupungin kokoon nähden. Linjasto koostuu periaatteessa neljästä linjasta, mutta linjat 3 ja 4 ovat oikeastaan vain kahden päälinjan jatkeita, ja varsinaisesti linjoja on vain kaksi. Suosituin linja on 1, joka tekee U:n muotoisen lenkin keskustan ympäri. Tämän vuoksi tietyissä tapauksissa on kätevämpää vaihtaa linjalta 1 linjaan 2, vaikka linjalla 1 pääsisikin matkustamaan perille asti.
Asemilla on opastekylttejä niukasti, joten kannattaa olla tarkkana, että hyppää oikeaan junaan. Asemille ei voi kävellä suoraan sisään, vaan sekä meno- että tulosuuntaan on mentävä portin tai collector boothin läpi. Kalusto on vanhempaa kuin Helsingin metrossa, ja junat pitävätkin melkoista meteliä asemalle saapuessaan. Vuorovälit ovat suurinpiirtein samat kuin Helsingissä.
Metrossa on työntekijä, jonka tehtävänä on kurkkia ikkunasta, milloin asiakkaat ovat päässeet kyytiin ja sen jälkeen sulkea ovet. Joskus tämä henkilö saattaa kuitenkin olla hieman “trigger happy” napin painalluksen suhteen, eikä ovien väliin jääminen ole harvinaista.
P
Passiivis-agressiiviset mainokset – pientä viihdykettä matkan aikana tarjoavat TTC:n mainokset, joissa on punaisella pohjalla kuvia ihmisistä, jotka hyppivät aitojen yli. Kuvan vieressä on teksti: “Tämä maksaa sinulle 425 dollaria. Worth it?“ tai vaihtoehtoisesti ”Hymyile! Olet pummikamerassa“ (otan tästä käännösvapauden). Samoin voit myös bongata vihreitä mainoksia lippunsa maksaneista henkilöistä, joissa tekstinä on ”kiitos että annat osasi yhteiseen hyvään“. Hieman epäilen saavatko nämä oikeasti jonkun niin kovalle katumapäälle, että hän seuraavalla kerralla varmasti ostaa lipun. Rohkenen myös epäillä, että kukaan loikkisi porttien yli säännöllisesti – itse en ole ainakaan vielä kertaakaan tällaista todistanut, varsinkin kun jokaisella asemalla on myös aina yksi työntekijä.
Presto – paikallinen julkisen liikenteen maksujärjestelmä. Prestokelpoiset systeemit (portit, leimauslaitteet, latauspisteet…) tunnistaa helposti vihreästä väristä. Alennusta voivat saada alle 19-vuotiaat, seniorit sekä opiskelijat – tämä ei tosin koske Toronton ulkopuolelta tulevia 🙁
Pysäkit – Täällä pysäkkivälit ovat suorastaan minimaaliset, mikä tarkoittaa sitä, että kävelymatkat eivät useinkaan ole pitkiä, mutta toisaalta taas lyhyenkin matkan taittamiseen julkisilla kuluu pidempi aika kuin Helsingissä. Kun esimerkiksi metroasemien väli on Helsingissä usein kilometrin tai pari, täällä asemien välillä on monesti alle puoli kilometriä. Bussipysäkkejä voi olla kadun jokaisella lyhtypylväällä, samoin ratikkapysäkkien välillä ei paljoa matkaa ole. Joskus tämä aiheuttaa hankalia tilanteita, esimerkiksi muutama päivä sitten olin ratikassa ja painoin stop-nappia heti edellisen pysäkin jälkeen. Nappi ei kuitenkaan toiminut ensimmäisellä painalluksella, ja kun ennätin painaa sitä uudestaan, ratikka huristelikin jo pysäkkini ohi. Samoin työpaikkani bussipysäkillä pitää olla todella tarkkana, kun edellinen pysäkki on ehkä korkeintaan 30 metrin päässä. Toisaalta muutaman kerran kyseiseltä pysäkiltä kävelleenä voin todeta, ettei vajaa puolen minuutin lisäkävely tuottanut erityisiä haittoja. Stoppia voi (ja monesti myös pitää) painaa yleensä heti ovien sulkeuduttua.
Pientä huvitusta on myös aiheuttanut paikallinen kamppanja, jossa ihmisiä kannustetaan jäämään metrosta yksi pysäkki (eli esim. se 300 metriä) aikaisemmin terveellisiin elämäntapoihin vedoten 😀
R
Raitiovaunu – Voit samantien heittää koulussa oppimasi sanan “tram” roskikseen, sillä täällä ratikoista käytetään nimeä “street car”. Suosituimpien linjojen junat ovat moderneja ja esteettömiä. Vähemmän suosittujen linjojen junat taas ovat puolestaan melko antiikkisia ja usein vain yhden vaunun mittaisia. Paikalliset pitävät raitiovaunua luotettavimpana kulkuvälineenä – tosin allekirjoittaneen omasta mielestä metro toimii paremmin. Paikallisena erikoisuutena ovat maanalaiset asemat, joten ei kannata pelästyä kun raitiovaunumatkasi saakin yhtäkkiä metromaisia piirteitä.
Ruuhka – jokapäiväinen riesa mihin tahansa matkustettaessa. Toisaalta autoilijan on kuitenkin hyvä muistaa sanonta ”et ole ruuhkassa vaan OLET ruuhka” 😉 Marmatusoikeus sallittakoon siis vain meille julkisilla kulkuvälineillä liikkuville.
T
TTC – Toronto Transit Commission, eli paikallinen “hsl”. Liikkennöi tosin vain Toronton rajojen sisällä – jokaisella ympäröivällä kaupungilla on omat liikennöitsijänsä, jotka eivät tee yhteistyötä TTC:n kanssa. Ei nauti erityisen suurta arvostusta paikallisten keskuudessa, vaikkakin toimii kuulemma paremmin kuin vastaavat operoijat Yhdysvalloissa.
Työmatka – Isossa kaupungissa työmatkojen pituudet ovat usein aivan toista luokkaa. Omaa reilun tunnin mittaista matkaani ei esimerkiksi pidetä kummoisena. Toisaalta tässä on myös eroja: meidänkin ryhmän työmatkat vaihtelevat viiden minuutin kävelymatkasta kahden tunnin bussimatkaan.
U
Über – Ei varsinaisesti kuulu julkiseen liikenteeseen, mutta täällä überin ja lyftin käyttö on niin yleistä, että ajattelin kirjoittaa niistäkin. Autoja on liikenteessä niin paljon, että sellaisen saa yleensä ainakin keskustassa korkeintaan muutaman minuutin odotuksella – tilausta lähetettäessä kannattaakin olla siis jo valmiina seisomassa noutopaikalla. Molemmat sovellukset ovat myös halvempia kuin Suomessa, ja valittavana on myös halvempia jaettuja kyytejä sekä XL-autoja (joihin tosin mahtuu kuljettajan lisäksi vain kuusi henkilöä). Monesti kyydin hinta on varsinkin porukan kanssa jaettaessa suhteellisen sama kuin kertalippu Prestolla, joten on helppo uskoa miksi moni päätyy valitsemaan überin jolla on kotona kymmenessä minuutissa 45 minuutin ratikkamatkan sijaan.