Työnhaku Torontossa

Nyt Kanadassa on vietetty jo kokonainen kuukausi! En olisi koskaan uskonut, että aika kuluu näin nopeasti. Kevät meni hurahtaen ohi, koska vietin viimeiset viikot ennen lähtöä kouluhommien parissa ahkeroiden. Oli ihanaa päästä irti kiireistä road tripillä ennen töiden alkua.

Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ollut työtä Kanadassa ennen viime viikonloppua. Päätinkin tehdä lyhyen postauksen työnhausta Torontossa.

Samalla, kun alumnit tekivät töitä sen eteen, että minulle löytyisi työ, päätin auttaa hieman itsekin hakemalla minua kiinnostavia paikkoja jo Suomen päästä. Hain muun muassa useampaan taidemuseoon ja yksille festivaaleille. Sain Torontossa selville, että suurin osa oman alani, eli muotoiluun tai taiteeseen liittyvistä työpaikoista, on vapaaehtoistyötä täällä. Tarkoitus on kuitenkin selvitä kesästä myös rahallisesti, joten nämä rajautuivat aika nopeasti pois. Toinen ero työnhakuun Suomessa oli, että ainoastaan hakijoihin, jotka kutsutaan työhaastatteluun, otetaan yhteyttä. Torontossa sähköpostiin ei siis ilmesty “Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -tyylisiä viestejä.

Vähitellen aloin laajentaa skaalaani työpaikoista ja lähdin myös kiertelemään tulostettujen cv:den kanssa ympäri kaupunkia. Toronto on täynnä “Hiring”-kylttejä, jotka kertovat siitä, että kyseinen paikka etsii työntekijöitä. Erityisesti ravintolat, kahvilat ja pikaruokapaikat käyttävät tätä menetelmää. Suomalaisena sain kuvan, että kyseisellä paikalla on kiire löytää työntekijä, kun kyltti laitetaan ikkunaan. Silti useamman tällaisen paikan kierrettyäni huomasin, ettei se aivan näin mene. Useammassa paikassa minulta kysyttiin, milloin pystyisin työskentelemään, kiitettiin cv:stä ja kerrottiin, että he ovat yhteydessä, mikäli jotain sattuu tulemaan eteen. Yhdestäkään paikasta en ole kuullut sen enempää. Erityisesti hakiessani töitä olen huomannut kulttuurierot Suomen ja Kanadan välillä. Muutamaan paikkaan olin jälkeenpäin puhelimitse yhteydessä, mutta ne eivät silti valitettavasti tärpänneet. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että niin sanottu “follow-up”, eli yhteyden ottaminen jälkeenpäin on olennainen osa hakuprosessia. Kuulemma myös ilman suhteita on hankala saada töitä. Tätä ongelmaa en ole oikeastaan kohdannut Suomessa, ainakaan aiempien kesätöideni kohdalla.

Vaikka työnhaku tuottikin jonkun verran päänvaivaa, olen oppinut muun muassa tekemään cv:n ja kirjoittamaan hakemuksia englanniksi kanadalaiseen tapaan. Lisäksi tuntuu, että taantuma tulee vähemmän esille täällä. Jos on valmis tekemään lähes minkälaista työtä tahansa, töitä varmasti löytyy, vähintään osa-aikaisena.

Ensi postauksessa kerron enemmän tämänhetkisestä työpaikastani, jonka sain viime viikolla!

Ainiin, ja koska minulla ei itse aiheesta ole kuvamateriaalia, ajattelin jakaa teille yhden tärkeän osan kanadalaista kulttuuria. Alla näkyy paikallinen steak-koko. Vasemmanpuoleiset olisivat Suomessa jo suuria pihvejä…

– Riikka

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *