Työluvat ja Niagaran putoukset

Kuten aikaisemmista tarinoistamme on varmaan monelle käynyt selväksi, työluvan saaminen Kanadaan ei ollut aivan yksinkertainen prosessi. Ensimmäiset hakemukset taisimme jättää Hakaniemen postiin jo joulukuussa. Kertaalleen hakemukset tulivat bumerangeina takaisin. Myöhemmin niitä täydennettiin erilaisilla henkilötietotaulukoilla ja suosituskirjeillä. Äärimmäisen avulias Kanadan-yhteyshenkilömme Tim otti yhteyttä jopa paikalliseen kansanedustajaan, jotta asia olisi edennyt, mutta silti vielä Kanadaan saavuttaessa minulta ja Riikalta puuttui kyseinen lupa. Edes Riikan kolme kertaa suorittama maksu ei ollut nopeuttanut asiankäsittelyä. Toronton lentoasemalla minulle selvisi, että omasta maksustani puuttui vielä viisi dollaria. Lisäksi minun oli vielä toimitettava kutsukirje Hart Houselta, vaikka olin kyseisen kirjeen kyllä mielestäni jo lähettänyt. Näiden toimenpideohjeiden myötä maahantulomme sujui lopulta ilman ongelmia.

Jottei puuttuva viiden dollarin (3,6 euron) suuruinen maksusuoritus olisi tuntunut turhan mitättömältä, kansainvälisestä tilisiirrosta koitui 32 euroa ylimääräisiä kuluja. Tässä vaiheessa halusin kuitenkin vain saada asian pois päiväjärjestyksestä, enkä jaksanut alkaa selvittää, olisiko maksun voinut hoitaa luottokortilla.

Lopulta sähköpostissani odotti vihdoin ilmoitus minulle myönnetystä työluvasta. Työlupaa ei kuitenkaan voi saada kuin maahantulon yhteydessä, joten edessä oli matka Yhdysvaltain rajalle. Tim oli jälleen erittäin avulias, ja lähti kuskaamaan porukkaamme Niagaran putouksille. Toisena kuskina meillä oli road tripiltäkin tuttu Andrew.

Matkalla kohti Yhdysvaltoja.
Matkalla kohti Yhdysvaltoja.

Sillä aikaa kun muu porukka ihaili putouksia ja Kanadan puolella sijaitsevaa Niagara Fallsin kaupunkia, Tim, Riikka ja minä odotimme pikaisen Yhdysvaltain puolella kääntymisen jälkeen työlupiamme. Odotushuoneessa oli edellämme korkeintaan 20 ihmistä, mutta silti saimme istuskella siellä yli kaksi tuntia. Välillä meidät kutsuttiin tiskille, josta meidät komennettiin kuitenkin takaisin odottamaan. Viimesilauksena meiltä kummaltakin vaadittiin vielä 100 dollarin lisämaksu, joka on kuulemma vaadittu 21.2.2015 alkaen kaikilta työluvanhakijoilta, mutta me emme olleet tästä tietoisia. Maksun myötä asia saatiin vihdoin pakettiin, ja mekin pääsimme näin katselemaan putouksia hieman lähempää – upouudet työluvat taskuissamme.

Tuomas Niagaran putouksilla.
Tuomas Niagaran putouksilla.

Kohtalaisen pikaisen putouskatsauksen jälkeen matkamme jatkui autolla kohti Ontario-järven rannalla sijaitsevaa pikkukaupunkia Niagara-on-the-Lakea, jossa söimme tuhdin illallisen ennen kotimatkaa. Perillä Torontossa olimme vasta myöhään illalla, mutta päivä oli kyllä sen arvoinen.

Marianne, Venla, Elina ja Riikka Ontario-järven rannalla.
Marianne, Venla, Elina ja Riikka Ontario-järven rannalla.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *