Kun alkukesän matkustelut oli saatu päätökseen ja passiin oli vihdoin nidottu työlupa, pääsin aloittamaan kesätyöni Toronton yliopiston rakennus- ja ympäristötekniikan laitoksella liikenteen ja maankäytön parissa. Esimieheni, professori Eric Miller, jäi kuitenkin kesälomalle jo kesäkuun lopussa, joten allekirjoitin vain kolmen viikon mittaisen työsopimuksen. Muuten olisin varmaan saanut pyöritellä peukaloitani loppukesän.
Sain tehtäväkseni tutustua liikenteen kysynnän ja maankäytön mallintamiseen. Käytännössä tämä tarkoitti tutkimusraporttien lukemista ja lyhyen kirjallisuusraportin kirjoittamista. Mitä nyt kolmessa viikossa ehtii tehdä.
Koska työsuhteeni jäi näin lyhyeksi, minulle ei annettu varsinaista omaa työpistettä tai tietokonetta. Pääasiallinen työhuoneeni oli älykkäiden liikennejärjestelmien laboratorion kokoushuone, joka sijaitsee 1800-luvulla vaikuttaneen keksijän ja rautatieinsinöörin Sir Sandford Flemingin mukaan nimetyssä yliopistorakennuksessa, kilometrin päässä kotoani. Kun huoneessa silloin tällöin alkoi kokous, siirryin tilapäisesti tyhjään huoneeseen käytävän toiselle puolelle.
Rakennuksen kellarikerroksessa on pieni intialainen ravintola, mutta muuten Otaniemestä tuttuja opiskelijaruokaloita en kampukselta löytänyt. Onneksi koko Toronton keskusta tuntuu olevan täynnä erilaisia ruokapaikkoja, joista osa on ainakin suomalaisittain todella halpoja. Vaikka kävisin koko kesän ajan joka päivä eri paikassa syömässä, moni paikka jäisi silti varmasti testaamatta.
Tätä kirjoittaessani olen jo uudessa työpaikassa, järjestämässä Pan-Amerikan kisoja konsulttifirma IBI Groupin riveissä. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.
