Kesä on kääntynyt elokuuksi ja jopa Toronton aamuissa tuntuu olevan syksyä ilmassa. Puolet kaleista on jo saateltu kotimatkalle, joten on aika katsastaa loppukesän kuulumiset täältä rapakon takaa!
Jos kesäkuussa oli toisinaan työpäivien jälkeisiä iltoja, jolloin saattoi itsekseen pohdiskella, että mitäpä sitä tänään lähtisi kaupungissa katselemaan, painettiin heinäkuussa kaasupoljin pohjaan ja puristettiin viimeiseen kuukauteen niin paljon Kanadaa ja uusien ystävien näkemisiä, kuin oli mahdollista.
Heinäkuussa oli jälleen ilo tavata vaihdon alumneja, kun kanadalaiset järjestivät alumni-illan Hart Housella. Illan aikana tutustuttiin kaleihin vuosien varrelta, kerrottiin omia kokemuksiamme Kanadassa ja kuultiin edellisten sukupolvien tarinoita Suomesta.
Seuraavaksi päästiinkin kannustamaan Toronto Blue Jaysiä kotiottelussa. Etukäteen meitä varoiteltiin siitä, että baseball on historian tylsin urheilulaji seurattavaksi ja peliin tullaan lähinnä nauttimaan virvokkeista ja ystävien seurasta. Ennen peliä saatiin korvanappiin tieto myös siitä, että 15,000 ensimmäistä stadionille saapujaa saa ilmaisen blue jays hatut. Siis ilmaiset ämpär.. Ei kun siis hatut! Tokihan oltiin puoli tuntia ennen ovien avaamista jonossa niitä odottamassa. Pelissä teemana oli Caribean Carnival, jonka mukaisesti stadionilla oli koristeita ja hattujen värityskin oli tähän teemaan valittu.
Hatut check ja areenalla paikan päällä kaksi tuntia ennen pelin alkua. Mietitiin, että tuleepa pitkä aika odotella muovipenkeillä, mutta mitä vielä. Stadioniolla oli ensikertalaiselle paljon nähtävää ja kierreltävää, kun ravintoloita ja muuta tekemistä löytyi useammasta kerroksesta. Löydettiin itsemme esimerkiksi ottamassa siirtotatuointeja ja maistelemassa drinkkinäytteitä.
Viimein oli pelin alkamisen aika! Mukana oli myös muutamia alumneja sekä kanadalaisryhmän kaleja. Onneksi oli, sillä kysyttiin sääntöjä uudelleen ja uudelleen lähes joka toisen syötön jälkeen. Stadion oli lähes täynnä Blue Jays faneja, mutta myös Los Angeles Angelsejen kannustajia. Kuultinkin, että vastustajajoukkueessa pelasi yksi lajin parhaista pelaajista, jota kaikki tuntuivat katsomossa kannustavan. Paras pelaaja tai ei – Blue Jays ylsi iloksemme voittoon!
Pelin jälkeisenä viikonloppuna oli aika saatella ensimmäinen kale kohti kotimatkaa, Anna N. lähtiessä New Yorkin kautta kohi koto-Suomea. Tämä taisi olla ensimmäinen hetki meille kaikille muille, kun tajusi, että kesä on kääntymässä loppupuolelle. Annan läksäreiden kunniaksi käytiin drinkeillä with the wiev.
Myös töiden jälkeen on ehtinyt ottamaan kaiken irti Toronton tarjonnasta. Ravintoloita, teatteria, leffaa – you name it! Kesän kohutuimmat leffat Barbiesta Oppenheimeriin on tietysti myös käyty katsomassa. Muuan Anna V. katsoi molemmat ja Oppenheimerin vielä kahdesti, joten leffateatterisuosituksia voinee kysellä tästä suunnasta.
Tässä päästiin Ryanin johdolla nauttimaan Chinatownin nuudelikeitto-ravintolasta, jossa valittiin mieluinen liemi ja keiton täytteet tuli pöytään erillisellä tarjottimella. Leimi oli kiehuvan kuumaa ja sattumat heitettiin kulhoon sekaan vasta pöydässä. Ruoka oli todella hyvää, eikä varmasti oltaisi osattu tätä testata ilman paikallisopasta.
Heinäkuun kääntyessä elokuuksi, oli aika järjestää kiitos-ilta alumneille ja työnantajille. Saimme pitää tilaisuuden suomalaisen KimEijan rakennuksen (ja Paulin työpaikan!!) ulkoterasilla. Suomalaisen silmin rakennus tosin näytti enemmän hotellilta auloineen, baareineen ja uima-altaineen.
Valmisteltiin tilaisuuteen pientä purtavaa ja pöydän kruunuksi leivottiin mustikkapiirakka. Vietettiin mukava ilta alumnien ja työnantajien kanssa ulkona istuskellen ja kuulumisia vaihdellen.
Eräänä maanantai-iltana päätettiin lähteä katsastamaan Toronton Ripley’s Aquarium. Alle tankattiin paikallisherkut – beaver tailsit – kaikilla mahdollisilla täytteillä!
Akvaario oli hauska, parin tunnin ilta-aktiviteetti kaloja katsellen. Parasta taisi olla tämä putki, jossa sai seisoa liikkuvalla liukuhihnalla tuijottaa yli lipuvia haita.
Kesän must do -listalla oli vielä Toronto Islands, jonne ei vielä oltu aiemmin ehditty. Siispä lauttaliput ostoon ja kamat reppuun. Toronto Islands on kolmesta saaresta koostuva virkistysalue aivan Harbourfrontin edustalla. Vähän kuin meidän Suomenlinna, mutta isomassa koossa.
Laitetiin leiri pystyyn rannalle, otettiin päiväunet ja luettiin. Pilvisempi keli ei aivan kaikkia houkutellut uimaan järveen, mutta rantaan pyyhkiytyvät aallot sai kaikille merimäisen tunteen aikaan. Palatessamme kohti lautan lähtöpistettä, siinsi CN-Tower ja pilvenpiirtäjät taustalla, vaikka rauhallisella rannalla tuntuikin, että olisimme olleet kaukana kaupungin hälystä.
Viime viikonloppuna oli aika hyvästellä seuraavat kalet, kun Anna V. ja Mette lähtivät kotimatkalle. Viikonloppua vietettiin uusien kanadalaisystävien kanssa syöden ja juhlien. Lisäksi omalla kaleporukalla istuttiin iltaa talomme katolla, josta on kuoriutunut yksi talon lempispoteistamme. Läksiäisaamuna järjestettiin vielä viimeinen pannariaamiainen, sillä kukapa lähtisi Pohjois-Amerikasta ilman pannukakkuja ja vaahterasiirappia?
Tältäpä on näyttänyt tämä kalekesä Torontossa! Heinäkuussa ehdittiin myös reissailla Kanadassa, kerrottakoot niistä reissuista erikseen omassa postauksessaan. Johanna viimeisenä mohikaanina painaa töitä vielä tämän viikon, muut kalet on jo siirtyneet kesälomille työrutistusten jälkeen. Viimeiset viikot Kanadassa käynnistyy nyt!