Työesittely 7: Muusikkona hoivakodissa

Ei kultainen nuoruus jää unholaan

Työpaikkani Torontossa on ollut itselleni hyvin ainutlaatuinen. Kuten otsikkokin kertoo, olen työskennellyt kesän vanhusten parissa Toronton Suomi-Kodilla.

Suomi-Koti on kanadansuomalaisten eläkeläisten ja vanhusten oma talo Eglinton Avenuella Koillis-Torontossa. Rakennus on suuri juhlasaleineen, sauna- ja allasosastoineen, kirjastoineen, toimisto- ja liiketiloineen sekä asuinkerroksineen. Talossa asustaa enimmäkseen suomitaustaisia ihmisiä omissa asunnoissaan neljässä kerroksessa ja tämän lisäksi ylimmässä eli 7. kerroksessa sijaitsee hoivaosasto.

Toronton Suomi-Koti

Hoivaosasto on ikäänkuin itsenäinen yksikkönsä, jolla on oma hallintonsa ja omat työntekijänsä, joihin minäkin kesän ajan kuuluin. Hoivaosastolla asuvat huonokuntoisimmat vanhukset, jotka eivät enää pärjää arjessa itsenäisesti tai pelkällä kotihoidon tuella. Monet kärsivät vaikeista muistisairauksista tai ovat jo muuten vanhuuden haurastuttamia siinä määrin, että hoivakoti on arjen ja hyvinvoinnin kannalta suotuisin vaihtoehto. Monet asukkaista ovat jo 90–100-vuotiaita, useimmat ensimmäisen tai toisen polven suomalaissiirtolaisia, joten mielenkiintoisia elämäntarinoita riittää.

Omaa rooliani seitsemännessä kerroksessa kuvaa ehkä parhaiten nimike hoivamuusikko. Käytännössä olen siis soittanut, laulanut ja laulattanut vanhaa suomalaista musiikkia asukkaiden toiveita täytellen ja välillä jotain “uutta” esitellen. Lisäksi olen toteuttanut säännöllisesti asukkaiden kanssa musiikkiliikuntasessioita, joissa olemme yhdistäneet liikkeen, laulun ja soiton. Lisäksi olen päässyt tekemään läheistä yhteistyötä myös tiistaisin talolla olleen musiikkiterapeutin kanssa, jonka kanssa teimme käytännössä paljolti samoja asioita, mutta englanninkielisellä materiaalilla; yhteislaulua, soittoa, pientä jumppaa ja one-on-one musiikkihetkiä.

20190708 111938 1024x576  Työesittely 7: Muusikkona hoivakodissa
Yhteislaulu on ollut kovassa huudossa. Tässä nautitaan laulusta kattoterassilla.

Monet asukkaista ovat ehtineet käydä koulunsa Suomessa, joten vanhat koulu- ja kansanlaulut sekä 40–50-luvun iskelmät tulevat monelta selkäytimestä ja kirvoittavat monesti myös muistoja ja muistelua menneistä ajoista. Suosittuja lauluja ovat olleet mm. “Kultainen nuoruus” (3-5 kertaa päivässä), “Kesäpäivä Kangasalla”, “Lapsuuden toverille”, “Arvon mekin ansaitsemme”, “Tula tullalla”, “Kullan ylistys”, “Päivä vain”, “Emma”, “Kulkurin valssi” ja tietysti “Metsäkukkia”. Olen soitellut kesän Kultaisen laulukirjan ja suurimman osan Toivelaulukirjoista varmaan useampaan kertaan läpi seitsemännen kerroksen valkoisella pystypianolla, ja aina, jos pianolta kantautuu liian pitkään jotain liian “uutta” tai tuntematonta (kuten Baddingia tai jazz-standardeja), köpöttää joku pian paikalle kysymään, tunnenko mitään sellaista vanhaa suomalaista? Vaikka olisin siinä vaiheessa jo koko aamupäivän soittanutkin Aamua Airistolla kaikkine mahdollisine reharmonisointeineen, niin se on jo monelta usein iltapäivään mennessä unohtunut. Usein kuultu kysymys kuuluukin: “How about ‘Kultainen nuoruus‘ ?”

Lounasmusiikkina tarjolla tukeva otanta suomalaisia tangoja

Musiikin voimasta ja merkittävyydestä on olemassa aimo määrä kuluneita kliseistä, mutta tämän tyyppisissä olosuhteissa, joissa olen kesän saanut touhuta, on monen niiden paikkansapitävyys näyttäytynyt hyvin konkreettisessa valossa. Musiikin tiedetään aktivoivan mieltä ja aivotoimintaa aivan ainutlaatuisella tavalla ja tämän näkeminen on vaikuttavaa. Monesti sellaiset ihmiset, jotka eivät normaalisti välttämättä reagoi puheeseen tai muuhunkaan vuorovaikutukseen mitenkään, saattavat yhtäkkiä musiikkiliikuntahetkessä taputtaa rytmissä ja laulaa oikeilla sanoilla mukana. Vaikka itsellä aika ajoin aika on saattanut käydä pitkäksi ja hermoja on koeteltu yksien ja samojen laulujen hinkkaamisella, on sen näkeminen, että musiikki todella vaikuttaa asukkaisiin positiivisella tavalla, auttanut ja motivoinut jatkamaan.

Suomi-Kodin juhannusjuhlassa arvovaltaisia HHFE-vieraita. Ville oli töissä, kuten asusta näkee.

Asukkaiden kanssa on ollut myös mielenkiintoista jutella heidän elämäntarinoistaan ja muistoistaan. Monet ovat positiivisia, huumorintajuisia ja kiitollisia persoonia, joiden kanssa on ollut hauskaa turista milloin mistäkin. Olen myös saanut valtavasti kiitosta ja suoranaista ihailua näiltä sydämellisiltä mummoilta ja papoilta, mikä totta kai huomionkipeän esiintyjän mieltä lämmittää. Olen ollut mukana myös koko talon yhteisissä tapahtumissa soittamassa ja laulamassa, mikä on tuonut aina mukavaa vaihtelua ja juhlatunnelmaa arkeen. On ollut juhannusjuhlaa, bbq-lounaita, syntymäpäiväjuhlia, lounasristeilykin, sekä kaikenlaista muuta mukavaa. Viimeisellä viikolla vielä luvassa koko talolle lavatanssit, joten aktiviteettia riittää.

Vastaanotto Suomi-Kodilla on ollut lämmin ja ystävällinen, mistä suuri kiitos kaikille työntekijöille ja asukkaille! Tämä kesä antoi paljon perspektiiviä elämään. Kuten eräs asukki viisaasti totesi: “Ihminen on elämässään kaksi kertaa lapsi.” Mikäli omaan sisäiseen lapseensa suhtautuu hyväksyvästi, positiivisesti ja pienellä huumorilla, on elämä loppuun asti täynnä mielenkiintoa.

Kiitos Suomi-Kodille, voikaa hyvin! Laitan niitä levyjä postiin.

-Ville

IMG 9876 1024x634  Työesittely 7: Muusikkona hoivakodissa
Näkymä hoivaosaston parvekkeelta kohti downtownia

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*