Team Alaska/ Roadtrip part 2: saapuminen Alaskaan

Kalliovuorten uskomattomien maisemien jälkeen Team Alaska lensi vihdoin Alaskaan 24.8. Elina ja Tuomas lensivät Seattlesta, ja jännittävien lentojen myöhästymisten ja uusien odottelun jälkeen saimme porukan kokoon Anchoragen lentokentällä, tosin Tuomaksen rinkkaa köyhempänä (saapui perästä onneksi illalla). Mulla ja Riikalla kävi taas hyvä tuuri, sillä alkuperäinen kolmen lennon lentosuunnitelma Kamloops-Calgary-Vancouver-Anchorage lyheni ystävällisen lentokenttävirkailijan ansiosta vain kahden lennon komboksi. Saatiin lentokentältä heti vuokra-auto alle ja eikun matkaan! Autonvuokraus Yhdysvaltoihin onnistui oikein mukavasti Kilroyn kautta, ja kaikki varaukset kannattaakin tehdä hyvissä ajoin etukäteen, sillä meilläki meni tiukille vapaan auton saannin kanssa autoa varatessa kesäkuussa.

Ajattelin, että Alaskan on nyt kyllä pistetttävä parastaan, jos meinaa tarjota vielä jotain maata mullistavaa Kalliovuorten jälkeen. Ja kyllä Alaskassa on sitä jotain! Koskematonta luontoa silmän kantamattomiin, lumihuippuisia vuoria, jokia, villieläimiä, ystävällisiä ihmisiä, lunta, ruskaa, aurinkoa…

Aloitettiin roadtrip ajamalla pari tuntia etelään Sewardiin, josta tehtiin 6 tunnin risteily Alaskanlahdella. Nähtiin esim. hylkeitä, ryhävalaita, kirjopyöriäisiä (delfiinin sukulaisia), merileijonia, saukkoja, meritähtiä, lunneja (hauskoja vähän pingviinejä muistuttavia lintuja, jotka saattaa syödä 40% painostaan ruokaa, eikä pääse enää lentoon jos ne syö liikaa) ja mitä vielä. Nähtiin jäätikköä parinkymmenen metrin päästä, ja Elina ja Riikka nautti drinkit aidoilla jäätikköjääpaloilla höystettynä. Oli ihan huikea risteily.

Riikka, Marianne, Elina ja Tuomas tutkimassa Alaskanlahden elämää. Kuvassa alempi sininen lippu Alaskan osavaltion lippu.

 

Jäätikön reuna
Jääpaloja Elinan ja Riikan drinkkeihin

Seuraavaksi vuorossa oli Denalin kansallispuisto, jossa sijaitsee McKinleyn vuori. Mt. McKinley on alkuperäiskansan kielellä Denali, joka tarkoittaa “The tall one”. McKinley on yhdysvaltojen korkein vuori, ja Tuomas “wikipedia” Kiurun lähteiden mukaan Alaskassa sijaitsee yhdysvaltojen yhdeksän korkeinta vuorta kymmenestä. Tehtiin turistikierros kansallispuistossa, ja kasvillisuus vaihtui tundraksi ylöspäin noustessa. Koettiin myös lumipyry! Osa kansallispuiston teistä jouduttiin sulkemaan pyryn takia. Huonon näkyvyyden takia ei nähty itse McKinleytä, mutta onneks sää kirkastu osittain ja nähtiin sentään lähimmät vuoret. Nähtiin myös harmaakarhu, kettu ja karibuja (poron P-Amerikan sukulainen).

 

Lunta!
Yövyttiin Denalissa maailman söpöimmässä hostellissa, jossa nukuttiin pienissä majoissa ihan joen rannalla vuorien ympäröimänä. Kuva ihan hostellin läheisyydestä.

Denalin jälkeen suunnattiin vielä vähän pohjoisempaan Fairbanksiin, joka on reilulla 30 000 asukkaallaan Alaskan toisiksi suurin kaupunki Anchoragen 300 000 asukkaan jälkeen. Maantieteellisesti Fairbanks on melko samoilla leveysasteilla Oulun kanssa ja Anchorage Helsingin korkeudella. Käytiin illalla kiertelemässä kaupunkia ja päädyttiin baarikierrokselle muutaman paikallisen kanssa. Mentiin pariin baariin, jotka näytti ulospäin joltain hylätyiltä varastorakennuksilta, eikä ikimaailmassa olis menny sellaseen omin päin. Sisältä löyty isot bileet ja esim. yhessä paikassa päästiin tanssimaan rivitansseja! Ja välillä samassa paikassa soitettiin kunnon ghettoräppiä. Only in Alaska?!

Käsityöläisten kojuja Fairbanksissa.

Fairbanksista palailtiin etelään ja ajettiin vuorien läpi paikkaan nimeltä Glennallen. Glennallen ei varsinaisesti oo mikään nähtävyys, mutta hyvä välipysähdys pitkien ajomatkojen katkaisemiseksi. Käytettiin neljän tunnin ajomatkaan joku seitsemän tuntia. Oli sellaset maisemat että piti pysähtyä vähän väliä ottamaan kuvia.

Olin neuvotellu Glennallenista ittelleni ilmaisen majotuksen bed&breakfastista, ja diiliin kuulu pari tuntia työtä yön majotusta vastaan. Sovittiin sitte paikalle saavuttua, että meen aamusta auttamaan siivoamaan tontilta risuja ja oksia pois sitä mukaa kun paikan isäntä laitto puskia ja pikkupuita moottorisahalla tasaseks. Mä lastasin kaiken pickup truckin lavalle ja kaikki kärrättiin takapihalle isoksi kokoksi. Mulla oli hauskaa ku pääsi hääräämään ulos ja sai vähän liikuntaa autossa istumisen jälkeen.

Metsurit

C ja W niinku WC! Yleisövessat löyty usein kaupan takatiloista kaikkien ruokien ja trukkien keskeltä.
Uskollinen Corolla ja kolme päätä

Glennallenista ajeltiin takaisin Anchorageen, mutta pysähdyttiin matkan varrella Alaska State Fairissa, jotka on jokavuotiset Alaskan kylämessut/markkinat. Näytteillä oli perinteiset palkitut suurimmat kaalit ja kurpitsat sun muut vihannekset ja eläimet. Lisäks oli ohjelmaa, kuten metsurien leikkimieliset kilpailut! Lajeina kaikennäköistä sahaamista, kirveshommia ja -heittoa, kiipeämistä ja tukkijuoksua. Oli ihan mahtavaa käydä noilla markkinoilla!

Metsurien kanssa yhteiskuvaan tottakai!

Kaks lumber jackia eli metsuria kiipeilemässä.

Markkinoiden jälkeen palattiin viikon kierroksen jälkeen Anchorageen, sillä mun lento lähti maanantaina Suomeen. Soini ja Obama oli kanssa tulossa Anchorageen, ja esim. yks kortteli oli suljettu Obaman takia. Elina, Riikka ja Tuomas jäi vielä muutamaksi päiväksi Alaskaa kiertelemään.

Siis vau

Kuvissa ei pääse lähellekään sitä fiilistä, joka oli matkan aikana joka päivä. Joka päivä luuli, että nyt on kyllä nähty jo kaikki siisteimmät jutut, ja silti joka päivä tuli aina vaan jotain vielä hienompaa vastaan. Alaskassa on kyllä niin kaunista, ja nimenomaan sen koskemattomuuden takia. Onneks Elina ja kumppanit halus lähteä, kun alunperin halusin lähteä Kalifornian kierrokselle. Haluan ehdottomasta mennä Alaskaan takaisin ja suosittelisin sitä kenelle tahansa luonnosta pitävälle. En kuitenkaan haluais että sinne menee yhtään enempää turisteja saastuttamaan ja pilaamaan luontoa. Kai se on näitä nykypäivän valintoja. Mun sydämestä jäi kyllä palanen Alaskaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *